sunnuntai 31. maaliskuuta 2024

Kreeta 8 Paluumatka

15.7.2023

Paluumatkan vuoksi herätys oli jo vähän ennen seitsemää aamulla. Ponnahdin heti pystyyn tekemään viimeisiä pakkauksia (aamulla tarvittavat kosmetiikat yms.). Ylimääräiset ja ostetut juomalasit ja kotoa tuomani pyykkipojat jätin huoneelle. Tokmannilta ostamani halpistohvelit (2 €) heitin roskiin, kun veivät vain liikaa tilaa matkalaukussa. Luonnollisestikin pukeuduin myös matkavaatteisiin, vaikka yöasussa matkustaminen olisi omalla tavallaan houkuttelevaa.

Tiskasin myös astiat (saippualla) protestiksi sille, että siivooja ei ollut niihin kertaakaan viikon aikana koskenut eikä talo tarjonnut edes tiskiainetta. Jätimme silti omaa sydämen sivistystä osoittaaksemme siivoojalle 15 € tipin huoneeseen. Lopputuloksena kukaan ei opi mitään, emme me eikä siivoojakaan.
Viimeinen vilkaisu hotellirakennukseemme.
Hotellin 1. alueen pihoja.
Kaikki oli valmiina matkaa varten, kun lähdimme 7.25 maissa aamiaiselle. Croissantit eivät vielä olleet valmistuneet tarjolle, mutta muuten kaikkia tarpeellisia asioita löytyi jo. Croissutkin kannettiin esiin vähän myöhemmin, ja kävinkin heti hakemassa meille parit sellaiset sekä jälkiruuaksi suklaanyytin.
Uima-allas, jota emme kertaakaan kokeilleet.
Klo 8.10 olimme tehneet checkoutin ja odottelimme lentokenttäkuljetusta hotellin edustalla. Bussia odotellessa otin vielä viimeisiä valokuvia hotellialueesta ja pelargonioista, jotka hämmästyttivät valtavuudellaan. Bussi tuli hyvissä ajoin ja oli melkein täynnä. Jouduimme aivan bussin perälle hyvin sairaan ja pahasti yskivän perheen läheisyyteen. Jopa seuramies pyysi minulta maskin käyttöönsä, koska tyyppien yskintä kuulosti niin karmivalta. Itsekin toki käytin sellaista sekä bussissa että myöhemmin lennolla.
Pelargonia näytti luonnossa suuremmalta kuin kuvassa.
Lentokenttämatka meni tavanomaisesti oppaan kertoillessa speksejä lähtötiskeistä ja vastaavista protokolla-asioista. Kentälle päästyämme kuljettaja avasi matkatavaratilan luukut, mutta ei tehnyt elettäkään laukkujen purkamisessa auttaakseen. Ihmiset seisoivat typertyneinä ringissä bussin ympärillä eivätkä myöskään tehneet mitään. Kävin härskisti penkomassa esiin meidän laukut bussin uumenista, koska jonkun oli tehtävä jotain muuta kuin tuijottamista.

Olimme tehneet checkin:in jo pari päivää aiemmin netissä, joten menimme lentokentällä suoraan bag drop-tiskille #9. Jonoa oli vähän, joten pääsimme asioimaan melko nopeasti. Laukut puntaroitiin. Minun painoi 17,4 kg. Saimme samalla paperiset boarding passit. Turvatarkastus löytyi lentokentän toisesta kerroksesta ja oli myös ruuhkaton. Seuralainen joutui kulkemaan ihmisskannausportin läpi kahdesti, mutta tällöin portti jo näytti vihreää. Läpäisimme turvatarkastuksenkin todella nopeasti. Nesteet ja elektroniikat piti täällä erotella näytille toisin kuin Suomesta lähtiessä.

Taxfreestä ei tehnyt mieli ostaa mitään. Katsoin kuitenkin huvikseni Olympea-hajuveden hinnan, joka oli 87 €. Ei mitenkään edullista, kuten tuoksut joskus muinoin ulkomailla tuppasivat olemaan. Kahviosta ostimme 0,33 litran vesipullot ja pari pussia sipsejä lennolle. Pinaattipiiras olisi kiinnostanut kananmunariskistä huolimatta, mutta pikkuruinen pala olisi maksanut joitakin senttejä yli viitosen, mikä oli mielestäni liikaa. Ateenassa sai kolminkertaisen kokoisen pala "puoleen hintaan", joten se toimi eräänlaisena oletushintana ja vertailukohtana.

Lennon odotteluaika kului istuskelemalla ja lopulta poikkeamalla wc:hen. Boardaus tapahtui portilta 5. Koneen luokse oli bussikuljetus. "Peräaukostakin" päästettiin ihmisiä sisään lastaamisen nopeuttamiseksi. Meillä oli paikat 24 B (minä) ja C, jälleen varauloskäynnin kohdalla olevat piinapenkit. Finnair saisi tarjota lohdutukseksi edes ilmaiset skumpat, kun rankaisivat näin meitä kummallakin lennolla!
Rangaistuspaikalla. Miksi vihaat minua, Finnair?
A-paikalle istahti ekstrovertin oloinen ukkeli, mutta asettui kuitenkin onneksi piakkoin aloilleen lukemaan kirjaa. Pahimmat yskijät olivat vähintään pari riviä kauempana meistä. Menomatkan lentoemäntä oli pitänyt paljon paremman ja kattavamman katsauksen hätäuloskäyntipaikkojen asioista kuin nyt pidettiin.
Paikkamme olivat lentokoneen takapuolessa.
Ohjelmassa seurasi ruokien ja juomien jako niitä ostaneille. Sen jälkeen myytiin eväitä ja juomia muille matkustajille. Otimme jälleen skumpat. Tällä kertaa lento oli sen verran pitkä, että rohkenin juoda itse koko 200 ml kokoisen piccolo-pullollisen. Ohessa nautiskelin lentokentältä ostettuja Lay'sin suolasipsejä (maailmassa ei ole mitään parempaa). Juomat olivat kerrankin riittävän kylmät kumpaankin suuntaan lentäessä.
Matkaeväät.
Pöydästä paljastui esiin taitettava tabletti/puhelintuki. Normaalien istuinpaikkojen selkänojissa oli mahdollisuus myös tabletin kiinnittämiseen. En tarvinnut tukea mihinkään, kun käytin aikaani muistiinpanojen kirjoitteluun, mutta oli hauska nähdä uusia keksintöjä. Vessassa kävimme lennon aikana kerran. Muuten pääsimme maaliin jokseenkin rauhallisissa tunnelmissa.
Tablettiteline ei ollut optimaalinen muistiinpanojen kirjoitteluun.
Pois lähtiessä lentoemäntä päästi meidät pois hiukan etuajassa, koska hän halusi päästä seisomaan meidän "jalkatiloihin", ja koska meillä oli kaikki tavarat yksissä repuissa eikä irtoromuja enää hattuhyllyllä kerättävänä. Vieruskaverimme ei halunnut lähteä vaan viisasteli jotain, että sama se on odottaa laukkuja koneessa kuin kentällä. Paitsi ettei se todellakaan ole sama, koska kentällä pääsee tarvittaessa erkaantumaan yskivistä, haisevista tai muuten ikävistä ihmisistä paremmin kuin lentokoneen penkissä, tai jopa käymään wc:ssä.

Matkalaukkurumban alkamista piti odotella jonkin aikaa, mutta hihnan alettua pyöriä, tulivat laukut kohtuullisen odottelun kuluessa, minun ensin, seuramiehen kohta perässä. Autoparkkiin suunnistaminen uudessa terminaalissa oli hiukan haparoivaa, kun oikea uloskäynti ei ollut heti mielessä eikä tarpeeksi tuttu yhden aiemman matkan perusteella. Auto löytyi lopulta helpohkosti terminaalista ulospääsyn jälkeen ja oli kunnossa. Heitin seuramiehen vielä kotiinsa, koska oli vasta keski-iltapäivä (kello vähän yli kolmen) eikä minua väsyttänyt liikaa. Oman saunavuoroni (16-17) missasin sen takia. Olin kotona vasta 16.30. Pyrähdin saman tien lähikauppaan ostamaan täytettä jääkaappiin. Kauppareissun jälkeen sukelsin nopeasti suihkuun pesemään päivän yskijöiden laskeumat pois iholta ja hiuksista.
Delhiläiset ehtivät hakea laukkunsa ennen meitä.
Matkalaukku liukui pettyneiden odottajien säärien ohi.
Kreeta ja Samaria ilahduttivat sieluani jälleen yhtä paljon kuin ennenkin. Kuumuus oli ehkä jo vähän liioiteltua, mutta erinomainen ruoka, ihana meri ja upeat maisemat ovat pienen hikoilun arvoisia. Joskus tekisi mieli olla tällaisella matkalla kaksi viikkoa, että pelkälle lepäämisellekin jäisi vähän enemmän aikaa, mutta jää nähtäväksi onnistunko sitä koskaan toteuttamaan. Aina on ikävä takaisin.


torstai 28. maaliskuuta 2024

Kreeta 7 WW2-museo

14.7.2023

Herätys oli jälleen klo 8.00. Laiskotti. Lähestyvä loman loppuminen alkoi hiukan masentaakin. Aamiaisella näimme kammottavalla tavalla yskivät, kaikki käytös- ja hygieniatavat unohtaneet, miehen ja tämän pojan, joka oli täysi kopio isästään, ei mikään mini-me vaan big-me. Tämä aisapari kröhi kaikkialle niin paljon, etten en meinannut sietää hakea mitään syötävää itselleni, kun kaikki oli varmasti heidän ysköstensä peitossa. He olivat valinneet istumapaikkansakin aivan linjaston vierestä (etteivät joutuisi nousemaan santsatakseen herkkuja?). Lopulta hain hengitystä pidättäen nopeasti pinaattipasteijan ja juustopasteijan, joita säilytettiin kuvun alla, ja kaivoin sämpyläkorista pohjimmaisen yksilön. Voinapit olivat onneksi yksittäispakattuja. Juustoistakin valitsin mahdollisuuksien mukaan vain takimmaisia tai alimmaisia kappaleita.

Katselin syödessäni huolestuneena kohti rantaa. Meidän uimaanmenoväylän alussa norkoili, suorastaan maleksi, kolme roiston näköistä äijää, joten miten heidän ohitseen uskaltaisi mennä rannalle? Yhdellä ryökäleistä oli päällään huomioliivi, joten ehkä heillä oli jokin työsuorite tehtävänä, mutta olivat silti vain valahtaneet maahan talon varjoon jonkin epämääräisen kanisterin kanssa.

Maksoimme aamiaiselta lähtiessämme hotelliveron, meidän osalta 21 €, vastaanottoon säästääksemme aikaa lähtöpäivänä. Uimisen sijaan päätimme mennä käymään kukkulan päälle perustetussa WW2(2. maailmansota)-museossa. Museo sijaitsi jännittävästi saksalaisten kukkulan sisään kaivauttamissa tunneleissa. Ostimme heti alkumatkasta mukaan vissypullot, koska päivästä oli tulossa ennätyskuuma (siis toistaiseksi kuumin päivä meidän loman aikana). Lämpötila oli alkuviikosta ollut siedettävä, mutta tuntui nousseen yhdellä asteella päivittäin, ja aurinko tuntui jo voimakkaan kärventävältä.

Museolla ei tietenkään ole nettisivuja, joten virallisia aukioloaikoja ei löytynyt mistään ennakkoon, mutta päästyämme hikisen kiipeämisurakan jälkeen museolle, oli paikka onneksi jo auki. Katsastimme kuitenkin paikallisen kalmiston ensin. Kreikkalaiset tuntuvat panostavan hautoihin ihailtavan paljon. Erityisesti vainajien kuvat kivien vitriineissä ovat jotenkin sympaattiset. Maisemat kukkulalta asutuksen yli merelle olivat upeat.
Plataniaksen hautausmaa.
Platanias kukkulalta nähtynä.
Museoluolaston ulkopuolella oli näytillä muistolaatta, merimiinoja, ohjuksen näköisiä pötkylöitä ja Plataniaksen pelastanut vanha oliivipuu. Kreetalaiset olivat yrittäneet pelastaa haavoittunutta saksalaista lentäjää, joka kaikesta huolimatta oli menehtynyt. Saksalaisten ankaran koston pelossa lentäjää ei haudattu hautausmaalle, vaan sivummalle. Saksalaiset halusivat ryhtyä kaivamaan tunneleitaan juuri kyseisessä kohdassa, mutta vetoamalla haudan päällä/vieressä olevan oliivipuun pyhyyteen, saatiin saksalaiset taivuteltua aloittamaan kaivuutyöt muutaman metrin sivummalta jättäen puun ja haudan rauhaan.
Museon edusta oli vaatimattoman näköinen.
Muistopaikka sijaitsi museon sisäänkäynnin vieressä.
Oliivipuu, joka pelasti Plataniaksen.
Sisäänkäynti WW2-museoon.
Aukioloajat oli kerrottu museon ovella.
Sisäänpääsymaksu museoon oli edulliset 3 € / hlö. Saksalaiset olivat kaivauttaneet pakkotyönä kreetalaisilla noin 200 metriä tunneleita. Tunnelistolla oli muitakin uloskäyntejä kukkulan rinteillä, mutta ne oli suljettu yleisöltä. Saimme kierrellä itseksemme tunnelit läpi katselemassa valokuvia ja esineistöä. Taustameluna kaikui vanhojen uutisselosteiden kuuloista tarinaa paikallisista taisteluista. Lämpötila tunneleissa oli virkistävät 21 astetta, kuulemma otollinen perunoiden säilyttelyyn, joita sinne olikin tuotu näytille.
Kartta kuvasi tunnelin lonkerot.
Museossa oli näytillä mielenkiintoisia valokuvia, aseita ja varusteita.
Museo tuntui autenttiselta, kun esineet eivät olleet vitriineissä.
Tunnelissa oli tunnelmaa.
Kirjoituspöytä oli nähnyt pahempiakin päiviä.
Ilmapistooli? oli hieman kulahtanut.
Potremmat pyssyt oli laitettu lukkojen taakse.
Kapea kappeli.
Esineistö oli runsasta ja monipuolista.
Perunoita tuli laatikoittain viihtymään.
Lähtiessämme kuvasimme vielä museon edessä päivystänyttä kissaa sekä pysäköintialueen nurkassa olleen tykin. Istuskelimme hetken pohdiskelemassa näkemäämme pienen pyhäkön puiston penkillä. Sitten kiertelimme vielä huipulla hetken ympäri varmistamassa, ettemme vain menettäisi jotain näkemisen arvoista kiiruhtamalla liian nopeasti alas. Emme enää löytäneet tutulle maisemapaikalle rakenteilla olleen (2010/2011) talon luokse. Kaipa talo on jo valmistunut ja sen ympärille istutettu kasvustoa hämäykseksi.
Tykki.
Puun oli annettu jäädä kasvamaan keskelle tietä.
Paluumatkalla hotellille pysähdyimme nauttimaan Aperol spritzit Image-baarissa. Juomat maksoivat melko tyypillisen drinkin verran á 8,50 €, jätimme 20 €. Poikkesimme myös markettiin hakemaan hiukan sipsejä ja keksejä lounaaksi. Hotellilla lepäilimme hetken, asensimme aurinkorasvaa iholle ja söimme hieman hetkeä aiemmin ostamiamme eväitä.
Aperol spritzit saivat kaverikseen suolapähkinöitä.
Lähdimme pulahtamaan uimasilleen mereen. Auringon paahde oli niin polttava, ettemme voineet edes harkita rannalla makoilua enää. Vesi oli 29-asteista, mutta satunnaisia "kylmiä" virtauksia ajelehti ohi vartaloa hivelemään. Aallokko oli vähäistä ja uimavahti olikin valinnut lipun väriksi jälleen vihreän (la: vih / su: kelt / ma: ? / ti: kelt / ke: vihr / to: vihr / pe: vihr). Rannalla oli hiljaista. Ei näyttänyt kukaan muukaan kestävän moista kuumuutta. Rannalta palatessamme kuvasimme timelapse-videon reitistä. Se näytti hauskalta.

Hotellilla otimme suihkut. Odotellessamme auringon kääntymistä pois parvekkeeltamme harjoittelin jo hiukan matkatavaroiden pakkaamista. Huomasin aktiivisuusrannekkeen lakanneen toimimasta rannalta palatessamme, vaikka se vielä sinnepäin askeltaessa oli hälytellyt 10 000 askeleen täyttymisestä. Näyttö toimi, kun laitoin härvelin laturiin. Akku oli puolillaan, joten se ei varsinaisesti kaivannut latausta. Annoin sen kuitenkin kerätä voimansa 100 %:iin, minkä jälkeen se näytti olevan taas hengissä.

Kun aurinko lopulta oli kiertänyt talon nurkan taakse, ja parveketta suojaamaan lankesi ensimmäinen vähäinen kaistale varjoa, asetuimme sinne hörppimään jäähyväisskumpan (edellispäivänä ostamamme CAIR). Vesilämpömittari näytti parvekkeen varjolämmöksi 36 astetta. Siemailimme kylmää juomaa hitaasti ja nautinnollisesti.
Kylmä juoma maistuu kuumalla ilmalla.
Linnut harrastivat kattotiilien alla pesimistä.
Valikoimme nettiarvosteluiden perusteella illallisravintolaksi Nostos-nimisen paikan noin 450 metrin päästä Agia Marinan puolella. Löysimme kävellen perille helposti. Sisäänkäynnin viereinen mainoskyltti kehui huvittavasti maisemien ja palvelun olevan huonoja, mutta ruuan hyvää. Ruuan osalta mainos osoittautui totuudenmukaiseksi, mutta kyllä palvelukin pelasi mainiosti. Saimme mukavan pöydän ja tarjoilut hoidettiin sopivalla aikataulutuksella. Miinusta ainoastaan siitä, että viereiseen pöytään istutetun miesparin toinen jäsen oli tupakoitsija. Jouduimme muutaman kerran kärsimään savuhaitoista. Toiselle puolellemme istutettiin ruotsia puhuva seurue, joista yksi nainen kuitenkin osoittautui suomalaiseksi ja varmastikin salakuunteli meitä ainakin hetkittäin. Hän paljasti kielitaitonsa vasta vähän myöhemmin jutustelemalla meille yllättäen jotain small talkin tapaista.
Nostos-ravintola sijaitsi vähän syrjässä pääkadulta.
Nostos oli viihtyisästi sisustettu (vai onko ulkotilat ulostettu? [olipa mauton vitsi, toisin kuin ruoka]).
Valitsin ruokalistalta syötäväkseni Greek pizzan, vaikka siinä oli pelkkiä kasvistäytteitä (feta [ei ihan kasvis, mutta ei lihakaan], sipuli, paprika, oliivi). Seuramies otti giouvetsin. Juomaksi taas rosé-lasillinen á 4 € sekä seuralaiselle Karma-merkkinen olut á 7 €. Molemmat ruuat olivat aivan erinomaiset. Pitsassa oli kerrankin rapea pohja ja maku kaikin tavoin kohdallaan. Pitsa oli reilun kokoinen, joten annoin seuralaisellekin maistiaispalan siitä. Harmittelimme, ettemme olleet keksineet tulla tähän ravintolaan jo aiemmin, koska nyt emme pääsisi käymään enää toista kertaa täällä. Hintaa aterialle kertyi 37,5 €, jätimme 42 €.
Greek pizza oli järkyttävän hyvä.
Giouvetsi suli suussa.
Talo tarjosi suklaiset suupalat jälkiruuaksi.
Aterian jälkeen etsiskelimme postilaatikkoa, mutta jouduimme käyskentelemään melko syvälle Plataniaksen uumeniin ennen kuin sellainen löytyi. Saimme kuitenkin kortit matkaan. Kotimatkalla haimme kaupasta vettä ja vielä pienen pullon ouzoa (tuliaisiksi, ei itselle). Hotelilla kirjoittelimme taas päivän kokemuksia muistiin. Hörpin samalla ostamaamme vettä. Seuralainen joi pois pari olutta, joita hän ei halunnut raahata kotiin. Matkalaukkujen pakkaamisen suoritin myös lähes valmiiksi saakka. Lämpötila oli vielä illallakin ollut sen verran korkea, että päätin päiväni suihkulla.
Kortit pääsivät postiin.



lauantai 23. maaliskuuta 2024

Kreeta 6 Laiskottelua

13.7.2023

Herätyskello pirahteli kahdeksalta. Ensimmäistä kertaa tuntui siltä, että olin saanut nukuttua koko yön sikeästi täällä. Aamiainen sujui normaalin protokollan mukaisesti. Siivooja yritti änkeä huoneeseen heti aamiaisen jälkeen, kun olimme vasta aurinkovoitelemassa itsejämme. Jouduimme pyytämään häntä tulemaan vähän myöhemmin, mikä ei tuntunut häntä ilahduttavan. Saatuamme voitelut valmiiksi, lähdimme rannalle ottamaan aurinkoa ja uimaan noin 1,5 tunniksi.
Aamiaista.
Aamiaisvalikoimia.
Lisukkeita.
Muro- ja mysliosasto.
Sieltä palattuamme nautimme jo tavaksi käyneet freddo cappuccinon ja charma-oluen allasbaarissa, joka oli siihen mennessä jo auennut. Perinnettä rikkoi pikkupoika, joka oli asettunut meidän vakiopöytään, ja jouduimme istumaan toisaalle. Meidän Samaria-päivän iltana parvekkeellaan kaatuillut kännikala oli ollut pari päivää "kadoksissa", mutta tänään näimme masentuneen näköisen vaimoihmisen kärräävän pyörätuolissa kyseistä miestä, joka oli saanut jalkansa pakettiin. Ei tainnut loma mennä ihan nappiin heillä.

Juomatauon jälkeen palasimme huoneeseen ottamaan suihkut. Huoneen avaimen salaisuus selvisi vihdoin. Olimme lähes joka kerta joutuneet näyttämään avainkorttia lukolle tusinan kertoja ennen kuin ovi aukesi, mutta yhtäkkiä huomasin, että avain toimii joka kerta kuin junan vessa (mutta hygienisemmin), jos sen näyttää lukolle ankarassa pystyasennossa. Suihkujen jälkeen pidimme pienen lepotauon ja lähdimme sitten ostoskierrokselle. Parhaat tuomiset löytyivät Sync-marketista, mutta myös Olean puutavarakaupasta löysin kummitytölle sievän huuliharpun ja itselleni puisen pelikorttirasian sekä korkkisen kolikkopussin. CAIR-kuohuviini piti Sync:ssä pyytää myyjältä lukkojen takaa, mutta kavaljeerini teki sen rohkeasti. Täällä juoma oli 2 € halvempi kuin aiempi Multi-marketista ostettu.

Plataniaksen toisella laidalla piipahdimme nauttimaan virkistävät mojitot á 8,50 € VPubissa. Juomat olivat erinomaisen makuiset ja mukana tarjoiltiin pieni kippo grillisipsejä. Jätimme maksuksi 20 € setelin. Kävimme vielä vierailemassa baarin vessassa ennen kuin lähdimme paluumatkalle kohti hotellia. Paluumatkalla piipahtelimme jälleen muutamissa kaupoissa tekemässä pieniä ostoksia. Mukaan tarttui mm. hedelmäkarkkeja, hunajaa, öljyä, laava-saippua ja vihko&kynä-setti.
VPub.
Mojitot.
VPubissa oli mukava seurata hetki kylän vilinää.
Saimme vihdoin hankittua postikortit. Postikorttikaupan myyjä oli vähän erikoisen oloinen tapaus - ystävällinen, mutta samaan aikaan vähän pelottava. Yhteistä kieltä meillä ei ollut. Hän antoi postikorttien kaupanpäällisiksi pari magneettia, vaikka ostoksemme olivat puoli-ilmaisia. Lisäksi hän antoi mukaamme esitteen WW2-museosta, joka sijaitsi Plataniaksen yläkylässä.

Ostoskierroksen jälkeen kävimme vielä uudestaan uiskentelemassa meressä. Aallonmurtajan päädyssä kulkuväylän blokannut pariskunta oli ensimmäistä kertaa pois paikoiltaan, ja saimme kulkea suoraan haluamallemme uintipaikalle (näyttämättä nyrkkiä kenenkään selän takana). Rannalla heidän sijastaan isokokoinen lokki, yleensä mitään lintuja ei näy. Myös koira oli tuotu uimaan, minkä jälkeen se piehtaroi nautiskellen hiekassa. Kyllä näitä eläimiä mieluummin seurailee kuin omahyväisiä ihmisiä.

Sen jälkeisellä suihkukierroksella oli aika pestä myös hiukset, vaikka niiden kuivumisen odottelu onkin melko tukalaa. Parvekkeella nautimme aperitiiviksi ouzoa Fantalla höystettynä. Mainittakoon tässä yhteydessä myös, että ulkomailla limunadit ovat moninkertaisesti maukkaampia, koska täällä ei pihtailla aidon hedelmämehun kanssa samalla tavalla kuin Suomessa. Juoman ohessa napostelimme hiukan sipsejä. Kutsuttakoon niitä vaikka alkupalaksi, koska aperitiivi ne eivät oikein ole.
Ouzoa ja Fantaa.
Ruotsalaisseurue mekkaloi allasbaarissa, joka oli jo laittanut luukut säppiin siltä päivältä. Sietokykyni mekkaloinnille on hyvin matala, vanhemmiten ja kroonisesti stressaantuneena kaikki melu ärsyttää vielä paljon enemmän kuin joskus nuorempana. Elämöinnissä oli kuitenkin jotain erilaista tänään verrattuna muihin päivin, joten notkuin parvekkeen kaiteella hieman uteliaana, muka ei-vakoillen, ja satuin näkemään seurueen erään miesjäsenen polvistumisen naisjäsenen eteen. Käynnissä oli ilmiselvästi kosinta, joka sai myönteisen vastauksen, ja sen myötä läjän grattis-huutoja. Lepyin hiukan, kun mekkaloinnille löytyi perusteltu syy. Edes minä en ole niin kyyninen, että viitsisin viskellä kiviä tai kaataa kuumaa öljyä kihlajaisjuhlijoiden päälle.

Illallispaikaksi harkitsimme jälleen hotellin vieressä olevaa Zephyrosta, mutta päädyimme kuitenkin lähtemään Plataniaksen puolelle Drosiaan, joka jollain aiemmalla matkalla oli ollut yksi suosikeistamme. Ruuaksi valitsin lammasta (ehkä ravintolan nimikkolammasannos?) á 16 € ja seuralainen lihapullat á 10,50 €. Juomaksi otin jälleen rosé-lasillisen á 3 €. Seuramies testasi Fix-nimisen oluen. Koska tunnelma oli niin mukava, otimme jälkiruuaksi vielä irish coffeet. Vettäkin tilattiin tietysti pullollinen päivän nestehukkaa paikkaamaan.
Drosia sijaitsee Plataniaksen pääväylän sivukadulla.
Tunnelma oli puutarhamainen.
Lammasannos oli murea ja maukas.
Lihapulla-annos.
Ruuat olivat hyvät, mutta oma annokseni tuntui hieman pieneltä. Irish coffeet olivat heikko esitys, mutta tulivat juoduiksi. Talo tarjosi oheen tyypilliset melonit ja rakia. Melonia oli epätyypillisesti sekä vesi- että hunaja-lajikkeita, ja ne maistuivat hyvin. Hintaa aterialle kertyi 46 € ja jotain senttejä. Jätimme 50 €.
Irish coffee.
Meloni maistui makialta.
Ravintolan vessassa annosteltiin koronavarianttia.
Palasimme illallisen jälkeen hotellille kirjoittelemaan postikortit ja muistiinpanot. Matkalla näimme vielä Samarian retkeltä tutut kaljun, tatuoidun yskijän ja vaimonsa, jotka eivät osoittaneet tunnistamisen merkkejä. Emme kyllä mekään.


Tietoja minusta

Lukijat